Alakerran arkistossa romutessa huomasin pienen laulukirjan. Siinä sormi jäi sivulle 62 ja seuraavan laulun kohdalle:
VALISTUS
Kuin päivänpaistetta peltosi, niin vaatii henkesi valistusta;
ja kuule, kultaakin kalliimpi
on tietää Luojansa tarkoitusta.
Vaikk´myrsky soittaa ja yökin koittaa,
niin valo voittaa ja onnen tuo.
Kuin kevään aurinko herttaisa, ja tenhoisa kuin kesän helle,
se valistus, jok´on oikea;
lie kallis siis se myös sydämelle.
Vaikk´myrsy soittaa ja yökin koittaa,
niin valo voittaa ja lämmön tuo.
Laulun on kirjoittanut N.F.S. Grundtvig, suomentajaa ei mainita, ja sävelen on laatinut Thomas Laub. Laulukirja on Kansanopiston laulukirja Sanapainos. Etusivulla kerrotaan että se liittyy v. 1947 ilmestyneeseen nuottipainokseen, joka sekin varmaan oli Otavan kustantama.
Laulussa on kaikkiaan kuusi värssyä - kaikki vaikuttavia valistuksen sulokuvauksia. Grundtvig oli kansanopistoaatteen perustaja Tanskassa 1800-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti