Englannin kielen ylivaltaa - suunnittelijoiden pöljyyttä

Mainoksia katsellessa tonttukin huomaa, että sisustusssuunnittelijat ovat laiskistuneet: suunnittelevat nykyään kirjoituksia kankaisiin ja englanniksi vielä. Englanniksi! Kyllä siinä peräkylän mummo on ihmeissään. Taitaapi jäädä tontulta nuo tuotteet ostamatta.

Siis kuka mahtaa olla se suunnittelija ja mistä maasta? Eivätkö sisustustuotteiden suunnittelijat käy opistoja, joissa opitaan sommittelemaan värejä ja kuvia?

Kirjoitusten sommittelu on kyllä ihan siistä helpoimmasta päästä  -  olisiko "puupäästä". 
Tuleepi mielehen julkisten paikkojen töhrijät. He myös ilmaisevat itseään juuri sillä tavalla, jonka just nippa-nappa ovat koulussa oppineet eli kirjaimilla. Eivät he koskaan piirrä, paitsi noita kansantaiteen "kirkkoveneitä".

Iitissä ihmeteltiin

Tonttu kävi Iitin musiikkijuhlilla. Konsertit siellä olivat hienoja, soittajat aivan mahlottoman hyviä: kevyesti ja hauskasti tuntui soitto soivan -  vaikka eihän se nyt ihan niin varmaankaan ole soittajien kannalta. Tontun ei tarvitse tietää harjoittelun paineita. Yleisökin tuntui olevan menossa mukana: raikuvia ablodeja kaikui yhtenään.
Lauantain puimalakonsertti sisälsi hauskoja ja rivakoita pikkukappaleita. Rivakkuus olikin aiheellista, koska tuulinen sää yritti ängetä itsensä tuulen muodossa sisälle puimalaan. Taisi soittajillakin olla melko kylmä. Se Suomen kesä on semmoinen.
Tonttu sai puimalassa otettua okulaariinsa muutamia kuvakulmia. Puimalan harittavien seinälautojen välistä pönkäävä valo antaa näille kuville omalaatuisen lisänsä. 
Petri Mäkiharjun kontrabasso:

Perttu Kivilaakson sello ja hattu:

Pedro Hietasen haitari:

Jukka Harjun tamburiini (Jukka on yleensä käyrätorven kanssa, mutta on hänellä rumpalin taidotkin):

Matti Salmisen mikrofoni:

Jakob Kullbergin sello: