Taivaan harso

Kesäilta... läntinen taivas...

Ukkosta ilmassa

Pilven pelto

Nämä taivaskuvat on otettu kaikki yhdeltä ja samalta paikalta.

Taivasta ja kuvia

Mika Karjalaisen blogisivuista toinen, Taivaankansi, esittelee kuvia pilvistä. Nekin ovat hauskoja ja kauniita, jollakin tapaa helpompia kuin maakuvat, mutta eivät yhtä abstrakteja. Toisenlaista jännittävyyttä niissä kuitenkin on.
Pilvetkin ovat tämmöisiä "taivaallisia" ilmiöitä - ovathan ne tämä planeetan olemukseen kuuluvia.
Muistuukin tässä mieleeni tapaus, jolloin sain nähdä ns. yläpilviä. Oli 1990-luku, kevättalvi keskisessä Suomessa. Aurinko oli laskemaisillaan ja taivaalla näkyi ihmeellisen värinen pilvirypäs: siinä oli punaista, sinistä, vihreää, keltaista, harmaata ja kaikkea siltä väliltä. Todella kauniita värejä hyvin nätisti toinen toisensa vieressä lämpäreinä. Muualla taivaalla oli melko selkeää. Vielä muutamana seuraavana päivänä sama väriloisto oli näkyvissä, mutta aina päivä päivältä heikompana kunnes tämä ilmiö kaikkosi. Toista kertaa ei elon taival ole vienyt vastaavaan paikkaan ja tilanteeseen. Olivat ne värit niin kauniit, että muistiin ne jäivät ikuisesti.

Jouko Mattilan novelli Kymeltä

Muinaisuus kiihottaa mielikuvitusta - se on taattu. Tänään törmäsin arkeologian mukaviin sivuihin www.arkeo.net - ne tarjoavat tosi yllätyksiä! Siellä on mm. Jouko Mattilan mukavia novelleja muinaisista tapahtumista. Minua tietenkin eniten kiinnosti kertomus Kymen käänteestä. Siinä tarinassa Jouko kertoo, miten muinaiset metsästäjät käyttivät hyväkseen korkeita mäkiä. Ja tapahtuuhan tarinassa paljon muutakin jännittävää! Seutukunnat, joista hän kertoo, sattuvat nykyisten Nastolan ja Iitin tienoville, Kymijoen kiemuroihin. Hiidenvuorikin on sivuosassa tällä kertaa.

Yhdistän valon ja äänen

Säveltäjä Eero Hämeenniemi
Eero Hämeenniemen Kamarisinfonia (2000) on kuin musiikin vuorimaisema. Aamulla aurinko nousee ja valaisee vuoren seinämät ylhäältä alas. Valo liikkuu kallioita pitkin, jyrkät varjot kirjavoittavat näkymän. Kaikki liikkuu, vaikka kivi pysyy paikallaan. Aamun raukeus ja vaisu valo, kallioiden suoruus ja kylmä pinta. Kohta on päivän helle. Kaikki maapallon vuoret liukuvat kuin kuvina lentäjän katseen alla. Kalkkikiviseinät, Kiinan ihmeelliset vuorennyppylät virtojen lomassa, tunturien kurut ja kivirakat, alppien hymyilevät laaksot. Ja sitten yht´äkkiä olemmekin Himalajalla - ja tuolla tavoittamattomissa on se korkein huippu, sinervä ja jäinen. Tiibetin jyrkät huiput, vuorijonot toinen toisensa takana ja niiden buddhalainen pyhyys - äkkiä sola, railo, pimeys. Kerran vielä jylhyyden soittoa, kun ääni kummittelee vuorten seinämissä ja virta syö kiveä. Lopuksi saapuu yö - mustat vuoret häipyvät pimeään yöhön.
Eero Hämeenniemi: Kamarisinfonia (Elegia I, Scherzo I, Elegia II, Scherzo II)